Prost!

Vaikka en ollut millään olutmatkalla, niin käytin Baijerissa muutaman päivän matkatessani jokaisen sopivan tilaisuuden oluen hörppimiseen. Matkalla Neuschwansteinista Garmisch-Partenkircheniin sattui matkan varrelle Ettaler! Oli pakko pysähtyä syömään ja nauttia paikallisessa panimoravintolassa, joka sijaitsee aivan luostarin vieressä, Ettaler Weisbier Hell (kuva ohessa, valitan kuvan laatua, otettu kamerakännykällä). Sydäntä riipaisi lähteä ko. paikasta eteenpäin.

Myöhemmin myös Munchenissä oli mahdollisuus parin kolmen tunnin ajan tutustua paikalliseen olutkulttuuriin, joten onnistuin vierailemaan oluttorilla ja Hofbräuhaus Munchenissä. Uusi tuttavuus oluttorilla oli Augustiner Weissbier, joka oli viedä makuhermot mennessään. Oluttorilla tapasin pari saksalaista herrasmiestä, joiden kanssa antauduin keskusteluun kahdella vehnäoluella terästetyn 2 vuoden ala-asteella opiskellun saksan kielitaitoni turvin. Eipä aikaakaan kun keskustelu sujui tanssahdellen kuin helmeilevä Paulaner Pils litran tuopissa ja herrat neuvoivat minut Muncheniläiseen olutpyhättöön, HB:hen. Minulla ei ollut enää aikaa kuin yhteen litran tuoppiin, joten se oli valittava huolella. Säälimättä tartuin Hofbräu Dunkeliin ja lupasin itselleni vielä palata tänne todellisen olutkulttuurimatkailijan ominaisuudessa! Dunkel sai kunnian huuhdella alas tuvan Grillwurst-annoksen kera Sauerkrautin ja Kartoffelnpyreen. Ja taas oli mentävä. Vaikka sukellus Muncheniläiseen olutmaailmaan oli lyhyt, mieleni täytti ilo ja riemu tästä onnistuneesta excursiosta! Prost!!

Gillar du svenska öl?

Viime aikoina erityisesti stout- ja porter-tyyppiset mallasjuomat ovat vietelleet makuhermojani. Ehkä parhaiten on jäänyt mieleen erittäin tasapainoinen, mutta kuitenkin särmikäs kokonaisuus, Nynäshamns ångbryggerin Smörpundet Porter, jota en usko saaneen muualta Suomesta kuin Pikkulinnusta, jossa se oli hanaoluena. Sanoisin, että tämä olut täyttää kaikki ne odotukset mitä osaan täydelliselle tuopilliselle asettaa. Oluen jälkimaku, joka tulee englantilaisista Fuggle-, East Kent Golding- ja Northdown-humaloista on täydellisyydessään jäljittelemätön. Mieleeni on myös oluen vahvuus, n. 5,9 tilavuusprosenttia. Pastöroimattomuus ja suodattamattomuus täydentävät elämää suuremman olutnautinnon. Tämä ei ole ainoa kerta kun olen ystäväni kera haltioitunut ruotsalaisista pienpanimotuotteista. Olemmekin suunnitelleet alustavasti matkustavamme heinäkuun loppupuolella Ruotsiin suorittamaan valikoitua katselmusta tämän odottamattoman monipuolisen pienpanimomaan tarjonnasta. Nykyisen postaustaajuuteni huomioiden katselmuksesta on luvassa kattava raportti varmaankin vasta vuoden loppupuolella, mutta hyvää kannattaa odottaa. Kenties aktivoidun postaamaan aikaisemminkin ko. excursiosta jos oikein viehätyn kokemastani. Joka tapauksessa loppukesä omistetaan mallasjuomille. Samassa yhteydessä vierailemme ystäväni kanssa melko varmasti kuuluisassa Turun panimopyhätössä Koulussa, kenties myös panimoravintola Hermanissa.

Titityy!

Taas tuli käytyä Pikkulinnussa. Oikeastaan menin sinne vain real alen vuoksi. Tiesin, että hanassa on todennäköisesti vielä jäljellä Chimera IPA:a. Se oli niin käsittämättömän hyvää, että otin 2 tuoppia, vaikka join muutakin. Olisin halunnut vielä tuopin Siperia stoutin 2. keittoa, mutta oli päässyt loppumaan. Isäntä kertoi, että 3. keitto on tulossa samanlaisella aromihumaloinnilla kuin 2:nen. Odotellaan! Huvila ESB maistui niinikään hyvältä. Mainittakoon, että Extra Special Bitterit kuuluvat suosikkeihini!

Tom of England

Nappasin Alkosta Tomppaa. Siis Old Tom Strong Alea. Tuttavallisesta ilmaisusta huolimatta en ollut maistanut aiemmin. Enkä vastedes maista. Pullossa kehotettiin juomaan varovaisesti, mutta nauttien, sekä viilentämättömänä. Join jääkaappikylmänä. En pitänyt edes pullon ulkonäöstä. Pullon takaetiketissä kehuttiin sen omaa kissankuvaa "charmingly illustrated". Lisäksi mainittiin, että panimo "promotes sensible drinking". Ei mulla muuta. Kiitos ja anteeksi.

åb - se varma iltanautinto

Heittäydyin höveliksi ja soin itselleni kaksi iltaolutta. Uusi tuttavuus, Ålands Bryggerin Stallhagen Export (korkki kuvassa) Alkon tilausvalikoimasta sai toimia makuhermojen herättelijänä. Kyseessä on "tavallinen lager", jossa oli mielestäni miellyttävällä tavalla pienpanimoille ominaista persoonallisuutta. Olut oli mukavan maltainen maultaan, ehkä myös hieman tavallista enemmän humalakatkeroinen kuin "valtavirtalagerit" ja sai hyväksyntäni. Tämän nautinnon jälkeen halusin varmistaa viimeistellyn iltaolutnautinnon. Yksi parhaista keinoista siihen oli kutsua paikalle vanha tuttu, joka ei petä: "Kuraattori" (korkki kuvassa). Kuraattorin voimallinen täyteläisyys ei jätä kylmäksi, kuten ei myöskään tuotteen vahvuus, joka viimeistään helpottaa serotonergisen epätasapainon aiheuttamaa kiusallista kutinaa hypotalamuksen takanurkassa. Aaaahh! Kuin keski-ikäinen, vaativa, tumma rouva nahka-asussa. Ehdoton. Periksiantamaton. Jahas, aine saa myös mielihyv... mielikuvakeskuksen aktivoitumaan. Pisteeksi iin päälle Kuraattorituoppi lepää lasinalusella, joka on vaalittu tuomiseni maailman vanhimmasta ravintolapanimosta, Pivovar u Flekusta, Prahasta.

Olut hiukoo

Näin viikon päätteeksi esittelen runsaan oluenjuonnin päälle maistuvia eväitä. Tässä kaksi parhaista. Taas ollaan Saksanmaalla. Kuvat puhukoot puolestaan.

Pienpanimotoimintaa Atlantilla?

Vannoutunut pienpanimo-oluiden ystävä ajautui viime jouluna Madeiralle. Kuinka ollakaan alkoi muutaman madeiralasillisen jälkeen kummasti tekemään maltaista mieli. Madeiraviinivalmistamoja tai mitä lieneekään sijaitsi joka nurkalla. Mahtaakohan tältä saarelta löytyä ainuttakaan itsenäistä pienpanimoa kuparipannuineen? Epäusko valtasi mielen... Vaan yrittänyttä ei laiteta. Funchalista se löytyi! Ja vielä ihan satamasta. Siis kunnon pienpanimoravintola, nimi kekseliäästi Beerhouse. Kuinka omaperäistä! Olut oli hyvää. Tässä pari kuvaa yksi ulkoa ja yksi sisältä pannuista. Ei olisi uskonut moisesta pytingistä ensi näkemältä!